Käytämme sivustolla evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.

Movetec Oy | Suokalliontie 9 | 01740, Vantaa | Puh: 09 525 9230 | Asiakaspalvelu: info@movetec.fi | Tilaukset: orders@movetec.fi | Y-tunnus: 0705113-4
 

Surffaa uuden tiedon aallonharjalla

woman 1852907 1280

Teknologiateollisuus ry pyysi Aalto-yliopiston työelämäprofessori Lauri Järvilehdolta katsausta jatkuvan oppimisen nykytilasta Suomessa esittelemään näkökulmia haasteiden ratkaisemiseen.

Järvilehto kirjoitti monisivuisen vuodatuksen, joka voisi avata osaamisen ongelmia myös yritysten ihmisille.

Hänen mukaansa koko Suomi on pian tilanteessa, jossa työmarkkinoiden suurin haaste ei olekaan työttömyyden vähentäminen tai työllisyysasteen nostaminen. Näitä suurempaan rooliin nousee rakenteellinen ammattitaidottomuus. Siis tilanne, jossa koulutusta ja osaamista on, mutta työmarkkinoilla ei ole tarjolla käytännössä ollenkaan sitä vastaavaa työtä vaikka yli puolet kaikista pk-yrityksistä kokee osaavan työvoiman pulaa. Teknologia-alat tarvitsevat 53 000 uutta osaajaa vuoden 2021 loppuun mennessä. Pelkästään uusien ICT-osaajien akuutti tarve on 11 400.

Jatkuva oppiminen on työmarkkinakehityksen keskeinen haaste. Teollisen ajan palikkamalli, jossa oppiminen ja työ ovat suurina toisiaan seuraavina elänmänvaiheina ei vastaa jatkuvan oppimisen tavoitteisiin. Tarvitaan siirtymä aaltomalliin, jossa missä ne ovat saumattomasti osa normaalia arkipäivää. 

Järvilehto kehuu Suomessa jatkuvan oppimisen ympärillä käytävää keskustelua erinomaiseksi ja keskeisiin ongelmiin osuvaksi. Hänen mukaansa sitä pitäisi kuitenkin rikastaa kolmen seikan korostamisella: konkreettisiin ratkaisuihin täytyy päästä pian, ei vuonna 2030; oppimisen on oltava osa jokapäiväistä arkea; ja jatkuvan oppimisen ydinkysymys on oppimismotivaation tutkimusperusteinen ymmärtäminen.

Iso osa nyt käydystä keskustelusta tarkastelee jatkuvaa oppimista noin kymmenen vuoden aikaperspektiivillä. Tosiasiassa kyky ennakoida vuoden 2030 substanssiosaamistarpeita on olematon. 

“Meidän on oltava rohkeampia ja innovatiivisempia. Mitä saamme aikaiseksi jo vuoteen 2023 mennessä?” Järvilehto kysyy.

Nopeasti toteutettavia ratkaisuja on löydettävissä hyödyntämällä sisäisen motivaation avaintekijöitä sekä työn että opintojen valinnassa. Epämuodollinen koulutus tulee nostaa muodollisen koulutuksen rinnalle.

Jatkossa osaamista tuotetaan yhä enemmän koulutusjärjestelmien ulkopuolella. Uutena haasteena on eri tavoin hankittujen taitojen yhdistäminen ja oppimistulosten tekeminen näkyväksi ilman muodollisia tutkintoja. 

Kokonaisuudessaan Suomessa käytetään oppimiseen 18,9 miljardia euroa. Rahoitus painottuu pääasiassa perus- ja tutkinto-opetukseen. Työuran aikana tapahtuva oppiminen rahoitetaan pääosin työnantajien ja opiskelijoiden toimesta.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä suunnitellaan kansallisen jatkuvan oppimisen strategian laatimista. Sen yksi tarkoitus olisi nostaa esille työelämässä hankittua osaamista, luoda ennakoiva rakennemuutoksen malli ja tehdä jatkuvan oppimisen hyödyt näkyviksi. 

OKM:n työryhmä arvioi, että työllisyysasteen nostaminen edellyttää jopa puolen miljoonan työikäisen kouluttamista ilman, että opiskelu laskee työllisten määrää. Oppiminen ja työ tulee siis pystyä nivomaan yhteen huomattavasti nykyistä paremmin. 

 “Tämä vaatii paikoin koko pedagogisen ajattelumme päivittämistä”, Järvilehto kirjoittaa. Ei mikään pieni haaste.

Oppiminen on aina kovaa työtä, oli kyse sitten muodollisesta tutkinto-oppimisesta tai epämuodollisesta itseopiskelusta. Ilman oppimismotivaatiota jatkuvan oppimisen ratkaisut jäävät helposti torsoiksi. Alustat eivät auta, elleivät käyttäjät niitä halua käyttää. Järvilehdon mukaan sisäisen motivaation tutkimus on ensiarvoisen tärkeässä asemassa. 

Jatkuvan oppimisen merkitystä korostavat muutokset työelämässä. Robotiikan ja tekoälyn vaikutukset ovat näkyvästi visionäärien esitelmissä, mutta todellisuus on paljon yksinkertaisempi. Kauppojen automaattikassat voivat hävittää Suomesta lyhyessä ajassa yli 250 000 kaupan alan työpaikkaa. Tämä tapahtuu ilman kovaa meteliä tai teknohypetystä. Yksinkertainen teknologinen murros voi muuttaa arkisia käytäntöjä niin, että kokonainen ammattiryhmä katoaa.

Työelämää koettelee kolme erilaista automaatiosta johtuvaa muutostrendiä. Nämä ovat tehtäväautomaatio, työpaikka-automaatio sekä työpaikkadisruptio.

Tehtäväautomaatio tarkoittaa työtehtävien murrosta, jossa teknologia mahdollistaa yksittäisten työtehtävien automatisoinnin ja vapautta aikaa ja resursseja uusiin tehtäviin. Usein tehtäväautomaatiosta seuraa vähentynyt työntekijätarve, joka johtaa irtisanomisiin. Esimerkkejä tehtäväautomaatiosta ovat vaikkapa pörssisijoituspäätöksiä tekevät tekoälyohjelmat, poliiseja auttavat kuvantunnistusalgoritmit tai vapaita kalenterimerkintöjä etsivät virtuaaliassistenttitoiminnot. 

Työpaikka-automaatio on mutkikkaampi makrotason ilmiö, jossa työtehtävä kokonaisuudessaan automatisoidaan. Siitä esimerkkejä ovat teollisuuden robotit, kauppoihin ilmestyneet automaattikassat ja tulevaisuudessa itseohjautuvat autot. 

Eniten suomalaista työelämää kuitenkin kurittavat disruptiot. Erityisesti niiden takia osaamisen kehittäminen on jo nyt keskeisessä asemassa. Järvilehdon mukaan me emme voi suojautua globaaleilta muutoksilta vetämällä rajat kiinni. Muutoksen aalto on jo kasvanut tsunamiksi. Nyt kysymys on, miten nopeasti opimme surffaamaan sillä. 

 

© Movetec 2019. All rights reserved. Site by Pelismo Oy / p+web®