Käytämme sivustolla evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.

Movetec Oy | Suokalliontie 9 | 01740, Vantaa | Puh: 09 525 9230 | Asiakaspalvelu: info@movetec.fi | Tilaukset: orders@movetec.fi | Y-tunnus: 0705113-4
 

Digitaalisen ajan paradoksi

robot 3010309 1280

Takana ovat kutkuttavat viikot, eikä pelkästään tekniikan ja teollisuuden tärkeiden messutapahtumien vuoksi. Teollisuuden ja teknisen kaupan tuotteiden kysyntä pysyy korkeana samalla kun ekonomistit ympäri maailman kertovat alamäen jo pian alkavan. Samoin valtioiden päämiehet YK:n täysistunnossa ja muuallakin lähettävät julistuksia, jotka ovat toisistaan täysin päinvastaisia.

Ainoa asia, josta kaikki maailman julistajat ja juhlapuhujat tuntuvat olevan yhtä mieltä on se, että digitalisaatio ja teköäly tulevat hyökyaallon tavoin ja muuttavat aivan kaiken. Maailma, jossa ihmiset elävät, ja tavat joilla yritykset toimivat muuttuvat kertakaikkiaan. Tuottavuus visionäärien mukaan nousee uusiin ulottuvuuksiin, ja se on uuden tekniikan ansiota.

Visio on niin voimakas ja sen synnyttävä ilmiö niin todellinen, että niin tekniikan, kansantalouden, yritystalouden kuin yhteiskuntatieteidenkin tutkijat ovat suorastaan pakotettuja ottamaan kantaa siihen mitä on tulossa. Teknologian vallankumouksesta jaettava tieto ei saa jäädä palopuhujien varaan.

Yksi näkyvistä tutkijakeskustelijoista tällä alueella on washingtonilaisen Brookings-tutkimusinstituution Zia Qureshi. Hänen näkemyksiään teknologian vaikutuksista hyvinvointiin ja tuottavuuteen voi lukea muun muassa MIT:n uusimmasta Technology Review -julkaisusta.

Brookings on se instituutio, jonka tilaisuudessa tasavallan presidentti Sauli Niinistö kävi esittämässä näkemyksiään kansainvälisestä tilanteesta ja avoimuuden ja yhteistyön merkityksestä. Ne olivat jossain määrin isäntämaan nykymenosta poikkeavia näkemyksiä.


Qureshi tuo kirjoituksissaan esiin ilmiön, jota hän kutsuu tuottavuusparadoksiksi. Höyrykone, sähköistyminen ja automaatio eli ensimmäinen, toinen ja kolmas teollinen vallankumous johtivat nopeasti tuottavuuden kasvuun ja elintason nousuun. Neljäs eli digitaalinen vallankumous on ollut aivan ilmeinen jo ainakin toistakymmentä vuotta, mutta samanlaisesta tuottavuusvaikutuksesta ei näy merkkejä.

Tekniikka on tuottavuuden kasvun päämoottori, sen avulla ihmiset saavuttavat kaikessa tekemisessä korkeamman tehokkuuden tason. Miksi siis tuottavuuden kasvu suurimmissa talouksissa on hidastunut viimeisten vuosikymmenien aikana, samalla kun teknologian kehitys on nopeimmillaan, Qureshi ihmettelee kirjoituksissaan.

Tutkijoiden keräämän datan mukaan tuottavuuden kasvun hidastuminen 1980-luvulta alkaen on aivan todellinen ilmiö. Joissain maissa 1990 luvulla ja 2000-luvun alussa kasvu taas kiihtyi - ilmeisesti juuri teknologian vaikutuksesta - mutta vahvan tuottavuuskasvun vaihe jäi niissäkin lyhyeksi.


Tutkijat ovat selvittäneet tuottavuusparadoksin syitä yrityksissä ja yhteiskunnassa yleensä, ja he ovat löytäneet tuottavuuden kasvuvauhtia selittäviä syklisiä sekä rakenteellisia tekijöitä. Varsinaista selitystä ilmiölle ei ole kuitenkaan keksitty.

Ongelma ei ehkä liitykään tekniikkaan itseensä, vaan ehkä muureihin ja hidasteisiin, joita teknologian soveltamisen ja tuottavuushyötyjen saavuttamisen edessä on. Yksi selitys on sekin, että tuottavuus todella olisi noussut, mutta kansantalouden mittarit eivät sitä huomaa. Tuotteiden laatu on parantunut ja valikoima kasvanut, mutta kulutajan saama lisähyöty ei ole samassa mitassa siirtynyt hintoihin. Tarjolla on myös selvästi haluttuja palveluja kuten google-haku, joille ei ole lainkaan laitettu kappalehintaa. Nämä eivät näy tuottavuusmittauksissa ainakaan välittömästi.

Tutkijoiden mukaan tämä johtaa teknologian vaikutusten aliarviointiin, mutta ei riitä selittämään kuin pikkuosan laskusta. Valitettavasti tuottavuusparadoksi on totta, eikä sitä voi laittaa mittausvirheen piikkiin.


Yhden merkittävän havainnon Zia Qureshma MIT:n artikkelissaan kuitenkin esittää: on havaittu, että tuottavuuden kasvuvauhtiin vaikuttavat samat tekijät kuin palkkatasa-arvoon - tai ehkä paremminkin palkkaerojen kasvuun. Ei siis niin, että toinen johtuisi toisesta, vaan niin, että molemmat johtuvat samoista asioista.

Tuottavuuskehitykseen voitaisiin siis vaikuttaa poliittisilla päätöksillä. Qureshma luetteleekin joukon politiikkasuosituksia, jotka saattaisivat auttaa kokonaistuottavuutta parempaan kasvuun ja koitua kaikkien hyväksi.

Ensimmäinen kohta on markkinakilpailun virkistäminen. Sääntelyllä pitäisi vaikuttaa kaupan ja kilpailun esteiden purkamiseen kuitenkin niin, että yritykset eivät pääse käyttämään markkina-asemaansa kuluttajien etuja vastaan.

Toiseksi teknologiapolitiikan pitäisi tähdätä innovointiin ja edistää innovaatioiden käyttöönottoa ja leviämistä. Julkista tuotekehitysrahoitusta tulisi lisätä. Ensin pitää kuitenkin muuttaa vallalla olevaa periaatetta, jonka mukaan julkisen rahoituksen avulla jaetaan riskit, mutta omitaan tulokset.

Kolmas kehityskohde olisi panostaminen osaamiseen ja sopeutuminen työn muuttumiseen. Suurin ongelma ei ole joidenkin töiden loppuminen vaan kyvyttömyys saada osaavaa työvoimaa uuden ajan teknisesti vaativampiin töihin.

Työmarkkinajärjestöjen ja turvaverkkojen pitää muuttua työn muutosten mukana. Niiden on löydettävä roolinsa uudessa työelämässä, jossa tehtävät ja työn muodot muuttuvat entistä nopeammin, ja ihmiset työskentelevät entistä itsenäisemmin.

Ei mikään helppo juttu.

© Movetec 2018. All rights reserved. Site by Pelismo Oy / p+web®