Käytämme sivustolla evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.

Movetec Oy | Suokalliontie 9 | 01740, Vantaa | Puh: 09 525 9230 | Asiakaspalvelu: info@movetec.fi | Tilaukset: orders@movetec.fi | Y-tunnus: 0705113-4
 

Surffaa uuden tiedon aallonharjalla

woman 1852907 1280

Teknologiateollisuus ry pyysi Aalto-yliopiston työelämäprofessori Lauri Järvilehdolta katsausta jatkuvan oppimisen nykytilasta Suomessa esittelemään näkökulmia haasteiden ratkaisemiseen.

Järvilehto kirjoitti monisivuisen vuodatuksen, joka voisi avata osaamisen ongelmia myös yritysten ihmisille.

Hänen mukaansa koko Suomi on pian tilanteessa, jossa työmarkkinoiden suurin haaste ei olekaan työttömyyden vähentäminen tai työllisyysasteen nostaminen. Näitä suurempaan rooliin nousee rakenteellinen ammattitaidottomuus. Siis tilanne, jossa koulutusta ja osaamista on, mutta työmarkkinoilla ei ole tarjolla käytännössä ollenkaan sitä vastaavaa työtä vaikka yli puolet kaikista pk-yrityksistä kokee osaavan työvoiman pulaa. Teknologia-alat tarvitsevat 53 000 uutta osaajaa vuoden 2021 loppuun mennessä. Pelkästään uusien ICT-osaajien akuutti tarve on 11 400.

Jatkuva oppiminen on työmarkkinakehityksen keskeinen haaste. Teollisen ajan palikkamalli, jossa oppiminen ja työ ovat suurina toisiaan seuraavina elänmänvaiheina ei vastaa jatkuvan oppimisen tavoitteisiin. Tarvitaan siirtymä aaltomalliin, jossa missä ne ovat saumattomasti osa normaalia arkipäivää. 

Järvilehto kehuu Suomessa jatkuvan oppimisen ympärillä käytävää keskustelua erinomaiseksi ja keskeisiin ongelmiin osuvaksi. Hänen mukaansa sitä pitäisi kuitenkin rikastaa kolmen seikan korostamisella: konkreettisiin ratkaisuihin täytyy päästä pian, ei vuonna 2030; oppimisen on oltava osa jokapäiväistä arkea; ja jatkuvan oppimisen ydinkysymys on oppimismotivaation tutkimusperusteinen ymmärtäminen.

Iso osa nyt käydystä keskustelusta tarkastelee jatkuvaa oppimista noin kymmenen vuoden aikaperspektiivillä. Tosiasiassa kyky ennakoida vuoden 2030 substanssiosaamistarpeita on olematon. 

“Meidän on oltava rohkeampia ja innovatiivisempia. Mitä saamme aikaiseksi jo vuoteen 2023 mennessä?” Järvilehto kysyy.

Nopeasti toteutettavia ratkaisuja on löydettävissä hyödyntämällä sisäisen motivaation avaintekijöitä sekä työn että opintojen valinnassa. Epämuodollinen koulutus tulee nostaa muodollisen koulutuksen rinnalle.

Jatkossa osaamista tuotetaan yhä enemmän koulutusjärjestelmien ulkopuolella. Uutena haasteena on eri tavoin hankittujen taitojen yhdistäminen ja oppimistulosten tekeminen näkyväksi ilman muodollisia tutkintoja. 

Kokonaisuudessaan Suomessa käytetään oppimiseen 18,9 miljardia euroa. Rahoitus painottuu pääasiassa perus- ja tutkinto-opetukseen. Työuran aikana tapahtuva oppiminen rahoitetaan pääosin työnantajien ja opiskelijoiden toimesta.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä suunnitellaan kansallisen jatkuvan oppimisen strategian laatimista. Sen yksi tarkoitus olisi nostaa esille työelämässä hankittua osaamista, luoda ennakoiva rakennemuutoksen malli ja tehdä jatkuvan oppimisen hyödyt näkyviksi. 

OKM:n työryhmä arvioi, että työllisyysasteen nostaminen edellyttää jopa puolen miljoonan työikäisen kouluttamista ilman, että opiskelu laskee työllisten määrää. Oppiminen ja työ tulee siis pystyä nivomaan yhteen huomattavasti nykyistä paremmin. 

 “Tämä vaatii paikoin koko pedagogisen ajattelumme päivittämistä”, Järvilehto kirjoittaa. Ei mikään pieni haaste.

Oppiminen on aina kovaa työtä, oli kyse sitten muodollisesta tutkinto-oppimisesta tai epämuodollisesta itseopiskelusta. Ilman oppimismotivaatiota jatkuvan oppimisen ratkaisut jäävät helposti torsoiksi. Alustat eivät auta, elleivät käyttäjät niitä halua käyttää. Järvilehdon mukaan sisäisen motivaation tutkimus on ensiarvoisen tärkeässä asemassa. 

Jatkuvan oppimisen merkitystä korostavat muutokset työelämässä. Robotiikan ja tekoälyn vaikutukset ovat näkyvästi visionäärien esitelmissä, mutta todellisuus on paljon yksinkertaisempi. Kauppojen automaattikassat voivat hävittää Suomesta lyhyessä ajassa yli 250 000 kaupan alan työpaikkaa. Tämä tapahtuu ilman kovaa meteliä tai teknohypetystä. Yksinkertainen teknologinen murros voi muuttaa arkisia käytäntöjä niin, että kokonainen ammattiryhmä katoaa.

Työelämää koettelee kolme erilaista automaatiosta johtuvaa muutostrendiä. Nämä ovat tehtäväautomaatio, työpaikka-automaatio sekä työpaikkadisruptio.

Tehtäväautomaatio tarkoittaa työtehtävien murrosta, jossa teknologia mahdollistaa yksittäisten työtehtävien automatisoinnin ja vapautta aikaa ja resursseja uusiin tehtäviin. Usein tehtäväautomaatiosta seuraa vähentynyt työntekijätarve, joka johtaa irtisanomisiin. Esimerkkejä tehtäväautomaatiosta ovat vaikkapa pörssisijoituspäätöksiä tekevät tekoälyohjelmat, poliiseja auttavat kuvantunnistusalgoritmit tai vapaita kalenterimerkintöjä etsivät virtuaaliassistenttitoiminnot. 

Työpaikka-automaatio on mutkikkaampi makrotason ilmiö, jossa työtehtävä kokonaisuudessaan automatisoidaan. Siitä esimerkkejä ovat teollisuuden robotit, kauppoihin ilmestyneet automaattikassat ja tulevaisuudessa itseohjautuvat autot. 

Eniten suomalaista työelämää kuitenkin kurittavat disruptiot. Erityisesti niiden takia osaamisen kehittäminen on jo nyt keskeisessä asemassa. Järvilehdon mukaan me emme voi suojautua globaaleilta muutoksilta vetämällä rajat kiinni. Muutoksen aalto on jo kasvanut tsunamiksi. Nyt kysymys on, miten nopeasti opimme surffaamaan sillä. 

 

Maailman tärkein tavara

hand 2571553 1280

Image by Sarah Richter from Pixabay

Maailma on muuttumassa. Meneillään on teknologian murros, jossa tärkeitä ovat eri asiat ja eri tavarat kuin ennen. Kaksi ja puoli sataa vuotta sitten höyrykone ja kehruujenny muuttivat maailmaa. Niiden jälkeet tulivat junat, valtamerilaivat, autot ja lentokoneet. Ne ovat hienoja tekniikan saavutuksia ja insinöörityön luomuksia, joiden kauneus perustuu kahteen asiaan: visionäärin unelmaan ja kykyyn rakentaa olemassa olevan tekniikan varaan. 

Höyrykone tai auto olisivat jääneet keksimättä, jos niiden tekijöiden olisi pitänyt kehittää myös koneenrakentamisen opit. 

Näin ajatellen kaikkein tärkein tavara aivan viime vuosikymmeniin asti oli koneruuvi. Sen päälle rakentuu kaikki höyrykoneesta avaruussukkulaan. Ja sen standardisoijia saadaan kiittää teollistumisesta ja massatuotannon eduista.

Ruuvi-mutteri -parin jälkeen seuraava yhtä kauaskantoinen innovaatio oli ehkä vasta mikroprosessori. Se mullisti koneenrakennusta vähintään yhtä perusteellisesti. Prosessoriin ja sen ohjelmointiin perustuu kaikki tietojenkäsittely, viestintäteknologia ja automaatio. 

Nyt on taas meneillään vastaavanlainen murros, ja se liittyy tapaan millä koneet käyttävät ja hallitsevat energiaa. 

Kolmas maailman paras tavara on pieni, samoin kuin edeltäjänsäkin, ja vaatimattomana se on suurien järjestelmien peruspalikka. Se on litiumioniakun kenno, ei juuri sormea kummempi. Sen voit löytää porakoneesta, akkukäyttöisestä pölynimurista tai autostasi, jos se on täyssähköauto tai hybridi. Litiumioniakun kennoja on piilotettu sadoin ja tuhansin myös sähkönjakelujärjestelmän sähkövarastoihin. Vasta ne tekevät mahdolliseksi uusiutuvan, sääriippuvaisen sähköntuotannon kasvattamisen reilusti nykyiseltä tasoltaan. Pienempänä ja toisen muotoisena se on muun muassa puhelimessasi.

Kenno ei ole täydellinen niin kuin eivät olleet alkuvuosien kierteet tai prosessoritkaan. Se on kuitenkin niin hyvä, että esimerkiksi Tesla ei yrittänytkään tehdä siitä parempaa, vaan päätti pistää niitä akkupakettiinsa 6831 kappaletta, että tehoa olisi tarpeeksi.

Li-ion akun vahvuus ja heikkous on litium. Se on kevein metalli, ja metallien jännitesarjassa laitimmaisena. Siksi kyvykkäimmät sähkökemiaan perustuvat akut käyttävät litiumia varausten kantajana. Jokainen litiumgramma voi kantaa 13901 coulombin sähkövarauksen. Coulombi on varaus, jonka yhden ampeerin sähkövirta kuljettaa sekunnissa. Gramma litiumia pystyy siis ioneina tarjoamaan 11,6 watin tehon tunnin ajan. Tai vastaavasti ottamaan vastaan yli 40 kilojoulea ja säilyttämään sen.

Samalla litium erittäin reaktioherkkänä metallina on kovin tarkka olosuhteista. Ei saa olla liian kylmää eikä liian kuumaa, ei saa ladata eikä purkaa liikaa eikä liian nopeasti, eikä kennoon missään tapauksessa saa päästä vettä. Litium rakastaa happea niin rajusti, että siinä draamassa räjähdysherkkä vety jää kolmanneksi pyöräksi, ja siitä ei hyvä seuraa. 

Siksi Li-ion -akkua palvelemaan tarvitaan automaatiota.


Suuret Li-ioni -akkujärjestelmät ovat tulossa Suomeenkin. Helenin verkossa Helsingissä toimii muutama, ja Simossa Lapin läänissä rakennetaan parhaillaan pohjoismaiden suurinta järjestelmää tuulipuiston yhteyteen. Se ahtaa kuuteen konttiin piilotettuihin Li-ioni -kennoihin kuusi megawattituntia energiaa, ja  tarjoaa sitä sähköverkkoon kuuden megawatin teholla aina kun verkon säätö tuntuu sitä kaipaavan.

Toinen koneenrakentajia kiinnostava trendi on monenlaisten liikkuvien koneiden sähköistäminen joko kokonaan tai hybrideiksi. Akkujärjestelmiä ja niihin liittyvää osaamista saa ostaa maailmalta, mutta ei olisi välttämättä lainkaan huono idea kehittää myös omaa osaamista ja omaa kapasiteettia ladattavien koneiden laitteiden kaikkein tärkeimmän komponentin käytöstä ja rakentamisesta.

Valmistavan teollisuuden juhlapäivät

people 692005 1920

Tampereella on alkamassa yksi Euroopan suurimmista valmistamiseen liittyvistä teknologia-alan tapahtumista. MPD - Manufacturing Performance Days kerää vuodesta toiseen varsin suuria nimiä esiintyjiksi. Esimerkiksi tällä kertaa yhden pääpuheenvuoron pitää tutkija, professori, konsultti ja taistelulentäjä Hermann Simon.

Hän on aikaisemminkin esiintynyt MPD:ssä. Pari vuotta sitten hän piti vaikuttavan puheenvuoron eurooppalaisesta Mittelstandista ja Hidden Championeista. Moni ajattelee, että talouden veturi on suurteollisuus. Simon osoittaa, että oikeasti se on muutamien satojen työntekijöiden yritykset, jotka ovat hyvin kapeilla tuotesektoreillaan globaaleja ja tuntevat asiakkaidensa tarpeet perinpohjin.

Nämä yritykset ovat fanaattisia laadun ja teknologian suhteen.

Silloin professori Reijo Tuokko sanoi, että nyt on sellaiset puhujat, että tätä ei ehkä koskaan Suomessa ylitetä.

No nyt on hyvä mahdollisuus mennä ainakin tasoihin, kun Simonkin on taas Suomessa.

MPD:n ydinviesti käsittelee teknologiaa, erityisesti digitaalisuutta.

Oletko huomannut, että IoT, jota pari vuotta sitten tuli joka tuutista, on nykyisin puheissa aika lailla pienellä volyymilla. Tarkoittaisikohan se sitä, että palopuheet alkavat muuttua teoiksi. Nyt puhutaan suurina ilmiöinä digitalisaatiosta, digitaalisista kaksosista, AI:sta ja robotiikasta. Näistä puhutaan myös MPD:ssä.

Yrityksissäkin puhutaan korkealentoisia, mutta tehdään käytännönläheisiä asioita.

Teknologiamurrokset kuten IoT tai digitalisaatio tai tekoäly saattavat asioita sivummalta seuraavan maallikon silmissä näyttää loogisilta ja helpoilta. Jos ne olisivat sitä, niitä käytettäisiin jo laajasti. Todellisuudessa ne ovat suuria portaita taitavillekin yrityksille, eikä suuria portaita harpota tuosta vaan.

Asiantuntevuuskin on harhauttava käsite. Ei kukaan ole asiantuntija armolahjojensa vuoksi, ellei sinnikkyyttä ja pohjatonta tiedonhalua lueta armolahjaksi. Asiantuntija on asiantuntija, koska hän peruskoulutuksen jälkeenkin väsymättä ja kyllästymättä ottaa selvää asioista, pysyttelee kärryillä ja opettelee uutta. Usein omalla ajallaan. On aika selvää, että näistä ihmisistä yritykset joutuvat kaikin keinoin pitämään kiinni.

Nyt monet yritykset ovat tällaisen suuren portaan edessä ja toteavat, että jalka ei nouse tuonne millään konstilla. Ne alkavat miettiä, miten se se voitaisiin jakaa pienempiin portaisiin, ja miten edes näille pikkuportaille saataisiin lähtemään nekin, joilla ei ole tätä todellisten asiantuntijoiden paloa sisällään.

Niillä ei oikeastaan ole muuta keinoa, kuin järjestelmällisesti ja järkevästi parantaa omia valmiuksiaan eli oppia uusia asioita ja ottaa käyttöön uusia teknologioita ja saada mahdollisimman moni ihmisistä kiinnostumaan siitä, mitä on näillä pikkuportailla, jotka ehkä johtavat sen ison portaan päälle.

Näiden pikkuportaiden nimi ei ole IoT eikä AI, vaan ne ovat antureita, lähettimiä, verkkoja, teollisuustietokoneita, pilviä ja grafiikkaa. Joillekin ne ovat matematiikkaa, mallinnusta tai vaikka bayesilaisen tilastotieteen käytännön sovelluksia.

MPD kannattaa kokea. Jos saksalaisprofessorin jorina ei nappaa -mitä sopii kyllä ihmetellä - paikalla on myös yrityksiä, jotka ovat ravanneet pikkuportaita, niin oikeita kuin vääriäkin, ja tietävät kertoa mitä se yrityksen arjessa tarkoittaa. Siellä on puhumassa myös niitä yrityksiä, jotka kuvittelevat päässeensä ison portaan päälle, ja kertovat mitä sieltä näkyy.

Osaatko arvata?

Tietysti näkyy seuraava porras. Niin korkea, että sen päälle jalka ei nouse millään. Se tässä niin hienoa onkin.

 

Lisää tätä

investoinnit

Elinkeinoelämän keskusliitto julkaisi kesäkuussa tapansa mukaan yhteenvedon suomalaisen teollisuuden investointisuunnitelmista. Investointien rakennuksiin ja tuotantokalustoon odotetaan tänä vuonna nousevan melkein 4,1 miljardiin euroon. Se tarkoittaa yhdeksän prosentin kasvua. Tämä luku ei sisällä energiantuotantoon ja -jakeluun tehtäviä investointeja. Ne yksin ovat yli kolme miljardia ja kasvavat edelleen.

Aivan erityisen ilahduttavaa on, että teollisuuden tutkimus- ja tuotekehitysmenot, jotka laskivat yhteen menoon kymmenen vuotta, kääntyivät viime vuonna nousuun, ja nousu jatkuu edelleen. Tutkimus- ja tuotekehitys toiminnan arvo on EK:n investointiennusteen mukaan tänä vuonna reilut 2,5 miljardia.

Suunta on hyvä, mutta valitettavasti investointien määrä on edelleen riittämätön. Investointiaste eli kiinteiden investointien suhde tuotannon jalostusarvoon on yksitoista prosenttia. Vaikka mukaan laskettaisiin tk-investoinnitkin se on kahdeksantoista prosenttia. Luvut ovat alle länsieurooppalaisen keskitason. Virossa se on luokkaa 25 ja Ruotsissa vielä korkeampi.

Kymmenen vuotta sitten investointiaste oli Suomessakin melkein 27 prosenttia. Melkein yhtäjaksoisen pudotuksen takana on tuotekehitystoiminnan pieneneminen. Kovin syvälle ei tarvitse kaivaa, kun jo paljastuu, että miinusmerkkien takana on elektroniikkateollisuus ja Nokia.  

Tilastokeskuksen mukaan teknologiateollisuuden kiinteiden investointien arvo vuonna 2017 oli 1 490 miljoonaa euroa. EK:n Investointitiedustelun mukaan investoinnit kasvoivat viime vuonna ja investointien arvo oli noin 1 700 miljoonaa euroa. Kasvun odotetaan jatkuvan tänä vuonna reiluun 1 900 miljoonaan euroon. Tämä on enemmän kuin vielä alkuvuonna odotettiin.

Kone- ja metallituoteteollisuuden investoinnit kasvoivat investointitiedustelun ennakkotiedon mukaan viime vuonna noin 960 miljoonaan euroon ja tänä vuonna kasvu näyttäisi jatkuvan 1,15 miljardiin euroon, vaikka alkuvuonna odotettiin suunnan selvästi muuttuvan.

Myös elektroniikka- ja sähköteollisuudessa investointien odotettiin kääntyvä laskuun, mutta niin ei taidakaan käydä.  Niiden odotetaan pysyvän viimevuotisella vajaan 390 miljoonan euron tasolla.

Energia-ala on aivan oma lukunsa investointitoiminnassa. Sen investointien taso on jo vuosia ollut korkealla tasolla ja kasvaa taas kuusitoista prosenttia. Ala käy läpi voimakasta murrosta kahdella rintamalla. Uusiutuvien ja päästöttömien tuotantomuotojen rakentamiseen käytetään paljon rahaa, ja samalla sähkönjakelun verkkoa kaivetaan turvaan myrskyiltä ja kaatuvilta puilta - myös korkein kustannuksin.

Kemianteollisuuden investointimäärä on vaihdellut melkoisesti. Toissavuoden miljardi vaihtui viime vuoden 680 miljoonaan ja noussee nyt uudestaan 820 miljoonaan.


Metsäteollisuuden luku on kahdessa vuodessa pudonnut 816 miljoonasta alle 500 miljoonan. Tulevat selluhankkeet, jos ne toteutuvat, nostavat luvut taas kerralla miljardiluokkaan.

Elintarviketeollisuus investoi toissa vuonna Suomeen 554 miljoonaa euroa. Viime vuonna investointien arvo laski 300 miljoonaan euroon. Tänä vuonna investointien ennakoidaan taas kääntyvän kasvuun ja niiden arvo olisi vajaat 340 miljoonaa euroa.

Osa osaa, osa ei

book 4126483 1920

 

Tekniikan aloilla sekä kaupan että teollisuuden yritykset ovat jo muutaman vuoden toitottaneet samaa viestiä: paikkoja olisi auki, mutta osaavaa ja innostunutta työvoimaa ei löydy mistään.

Tilastot ja ennusteet kertovat samaa viestiä. Pelkästään teknologiateollisuuteen tarvitaan yli 53 000 tekniikan osaajaa seuraavien neljän vuoden aikana. Näistä 40 prosenttia tarvitaan ammatillisesta peruskoulutuksesta. Budjettileikkauksista kärsineillä oppilaitoksilla riittää siis haasteita.

Jos neljällekymmenelle prosentille riittää toisen asteen koulutusta vastaava ammattitaito, yli puolet uusista tekijöistä pitäisi saada korkeakoulutasoisista oppilaitoksista - tekniikkaa, matematiikkaa tai fysiikkaa opiskelleita nuoria. Päästäkseen yliopistoon tai insinöörikouluun näitä aineita opiskelemaan alla pitäisi olla lukion pitkän matematiikan opinnot ja hyvä menestys näissä aineissa ylioppilaskirjoituksissa.

Kunnianhimoinen rekrytointiohjelma kaatuu jo lukioon. Pitkän matematiikan kirjoittaa vuosittain alle 14000 opiskelijaa. Näistä kaikki eivät suinkaan hakeudu tekniikan pariin tai matematiikan ja fysiikan opintoihin. Lähes kolmenkymmenen tuhannen sielun voittaminen neljässä vuodessa ei taida tästä porukasta onnistua.

Ja tämä on vain määrä. Oikeastihan se on laatu, joka ratkaisee menestymisen kilpailussa.

Jos Teknologiateollisuuden ilmoittama rekrytointien määrä seuraavina vuosina pitää kutinsa, tässä maassa ollaan pulassa. Teknisesti ja matemaattisesti koulutettua, etevää porukkaa tarvitaan myös monissa viranomaistehtävissä, tutkimuslaitoksissa, opettajina ja teknisessä kaupassa.

Yritysten, oppilaitosten ja viranomaisten on nyt tehtävä kaikkensa, että matematiikan ja muiden tekniikkaa tukevien aineiden opiskelu näyttäisi jo viisitoistavuotiaasta kiehtovalta, ja että ne monenlaiset työt, joita tekniikan parissa tehdään olisivat oikeasti houkuttelevia.

Muuten ikäluokkien koko ja niistä tekniikan pariin hakeutuvien osuus ei riitä pyörittämään tämän maan toimintoja.

Yritysten halu saada bisneksensä rullaamaan taitavien ihmisten avulla on asian yksi puoli. Toinen puoli on se, että myös julkinen talous tarvitsee eläväistä yrityskenttää ja ihmisiä, jotka tekevät työtä ja maksavat veroja.

Työ- ja elinkeinoministeriön ylijohtaja Antti Neimala sanoi TEM:n työllisyysennusteen julkistuksen yhteydessä, että Suomen julkisen talouden kantokyky edellyttää kymmeniä tuhansia työperäisiä maahanmuuttajia keskipitkällä aikavälillä. Se ei rajoitu pelkästään huippuosaajiin, vaikka heitäkin tarvitaan. Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan erityisesti talouden kantokyvyn ja huoltosuhteen vuoksi.

 

It-yritys Futuricen tekoälyjohtaja Tuomas Syrjänen kiinnittää Teknologiateollisuuden pamfletissa huomiota myös niihin potentiaalisiin osaajiin, joita ei Suomessa hyödynnetä tarpeeksi hyvin. ”Naiset pitää saada mukaan työelämään myös tietotekniikka-alalle.”

Kevään 2018 ylioppilaspojista pitkän matematiikan kirjoitti noin joka toinen, mutta tytöistä vain joka kolmas. Samaan aikaan, kun matematiikka ei kiinnosta tyttöjä, poikien matematiikan taidot ovat heikentyneet.

Samassa pamfletissa työ- ja elinkeinoministeriön Talent Boost -toimenpideohjelman johtava asiantuntija Laura Lindeman katsoo asiaa toisesta näkökulmasta.

”Suomella on todella paljon mahdollisuuksia vetää osaajia puoleensa, mutta tätä ei ole saatu toteutettua. Menestymme erilaisissa rankingeissa hyvin, mutta emme vetoa ihmisten tunteisiin”, Lindeman sanoo.

Kansainvälisille osaajille pitää pystyä näyttämään, millaista elämä on Suomessa ja miltä tulevaisuus täällä näyttää. Halvan korkeakoulutuksen sijaan opiskelijan tähtäimessä pitäisi olla ura ja tulevaisuus Suomessa.

Esimerkiksi tekniikan alan tohtorikoulutuksessa ulkomaisten opiskelijoiden määrä on yliopistojen mukaan selvästi kasvanut. Suurempi osa täällä koulutetuista tohtoreista tulisi saada sitoutettua Suomeen.

Lindemanin mielestä Uuden-Seelannin malli on hyvä malli Suomelle. He ovat onnistuneet kääntämään heikkoutensa vahvuuksiksi ja houkuttelemaan ihmisiä. Emme me voi piiloutua sen taakse, että meillä on huono sijainti tai ilmasto.

”Suomesta osataan luetella hyviä puolia, mutta heille, jotka eivät elä täällä, Suomi näyttäytyy kliinisenä ja tylsänä. Ei kukaan muuta uuteen maahan pelkän työn takia. Meidän pitäisi pystyä välittämään ihmisläheisempää viestiä ja ajatusta hyvästä arjesta.”

Julkisen hallinnon tehtävänä on varmistaa, että yritykset voivat tehdä osaajille suuria lupauksia. Esimerkiksi oleskelulupaprosessin tulisi olla nykyistä sujuvampi ja nopeampi. Lupien pitkät käsittelyajat hankaloittavat osaajien rekrytoimista.

 

 

© Movetec 2019. All rights reserved. Site by Pelismo Oy / p+web®